Uni paras lääke on...

En muista koskaan olleeni näin paljon kipeänä, kuin tänä talvena. Jo neljä antibioottikuuria takana ja taas kuumeessa.

Ruokaa ei tee mieli, joten kuvailen muita juttuja täällä neljän seinän sisässä. Valkoinen - se vaan on minun värini. Ja sopii koirakotiin, sillä Tolu ja 90 asteen pesu pitää kodin puhtaana.

Grapponian iso tarjoilukulho on kirppislöytö.

Isoäidin ruutuja eli mummoruutuja on kasassa nyt 67 kpl. Niistä on tulossa torkkupeitto mökille.

Koirakin jäi nuolemaan huuliaan

Kauppareissun jälkeen paistoin nopsasti naudan ulkofilepihvin ja valmistin vieläkin nopeammin Rainbown Caesar-salaatin. Eikun aineet sekaisin, helppoa ja todella hyvää. Nälkä oli niin kova, etten edes kameraa jaksanut kassista kaivaa.
Koira nuoli lautasen ja jäi huuliaan nuolemaan. Niin hyvää oli! Koira on pirteä 14-vuotias. Valioyksilö, mutta tukka yhtä sekaisin kuin emännälläänkin...
Epämiehekäs huivi päässä estää korvien tahmaantumisen, toinen vaihtoehto olisi ponnari.

Löysin muuten ihania astioita ihastuttavan automatism-sivuston kautta. Kyseessä on elephant ceramics.

Kahvia, suklaata ja kirjoja kirppikseltä

Rakastan kahvia ja tarvitsen sitä. Yhtä paljon rakastan suklaata. Ja vilpittömästi elimistöni huutaa sitä aina aika ajoin.
Yhdessä ne toimivat mitä parhaimpana makunautintona. Suursuosikkini on snickers-tyyliset patukat. Pähkinän ja suklaan liitto yhdistettynä toffeeseen toimii minuun vuodesta toiseen.

Kirppikseltä mukaani tarttui tänään kolme kirjaa:
Anni Swan: Arnellin perhe. WSOY 1956. (1,20 €)
Liv Ullman: Vuorovesi. Tammi 1984. (1 €)
Liv Ullman: Muutos. Suuri Suomalainen Kirjakerho 1977. (0,80 €)

 

Luen paljon elämäkertoja ja erityisesti taiteilijoiden muistelmat kiinnostavat kovasti.
Anni Swanin Arnellin perhettä en muista lukeneeni, vaikka kaikki muut sarjan kirjat olenkin nuorena tyttönä ihastuksissani lukenut. Voi muisti tosin tehdä tepposetkin. Millään kun ei voi muistaa kaikkia lukemiaan kirjoja. Ehkä täytyisikin alkaa pitää luettujen kirjojen listaa.

Taatan elämänviisaus

"Elää sinun pitää ja tajuta se, että elät."

F. E. Sillanpää

Oikeaan aikaan oikeassa paikassa

Kerrankin ihan sattumalta olin oikeassa paikassa juuri oikeaan aikaan. Sara Hildénin taidemuseossa oli viimeistä päivää Laila Pullisen piirustus- ja pienoispatsasnäyttely. Paikalla oli myös itse taiteilija, huumorintajuinen teräsrouva, joka esitteli satapäiselle yleisölle töidensä historiaa.

Esillä oli upeita ja herkin viivoin tehtyjä piirustuksia ja ihastuin myös sympaattisiin ihmispatsaisiin. Olen aiemmin nähnyt vain massiivisempia pronssitöitä kuten Tesoman kirkon alttaritaulu. Ostin muistoksi näyttelyjulisteen, joka päätynee eteisaulan "taidenäyttelyyn".

Takki tyhjä

Istuin päivän koulutuksessa. Ihan kiva joo. Paitsi että ei.
Joskus mietin, miten paljon koulutusfirmat käärivätkään rahaa täysin turhasta. Varsinkin "yrityksen tarpeeseen räätälöidystä koulutuksesta" pitäisi kai saadakin jotain.

Päivä meni kelloa katsoessa ja taukoja odotellessa. Umpiväsyneenä tulin kotiin, mutta onneksi jaksoin koiralenkille lähteä. Ihana kaunis talvi-iltapäivä oli jo pimenemässä.

Olisinkohan onnellisempi vuorotteluvapaalla? Jotenkin nyt tuntuu niin takkuiselta. Päässä pyörii Karita Mattilan sanat: "Minun ei tarvitse sietää bullshittiä."

Ja kukapa ei haluaisi olla mielummin hyvällä mielellä.

Ruotsi-poppia parhaasta päästä

Miten tällainen kaveri olikin mennyt minulta ohi. Loistavaa musaa. Järjettömästi albumeja. Thanks Spotify!

Hyvän musan kanssa siivous ja kokkaus sujuu sutjakammin.

Uusi harrastus!

Hullaantui kaupassa iloisen värisiin lankakeriin ja osti virkkuukoukun. Uusimman Suuri Käsityökerho -lehden mallin mukaan ryhtyy virkkaamaan elämänsä ensimmäiset isoäidinruudut. Ja niistä ehkä torkkupeiton. Tai mökille keinutuoliin peitteen. Tai...

Pidä ilosta kiinni!

Karvakäsipizza kelpaa home-made remontti-reiskoille

Uudenvuodenlupaus: säästän sähköä - kohtuudella